Lopuksi löhöilyä, pitkän lenkin jälkeen.
Kolmen aikaan pääsin kotiin ja päätin lähteä lenkille. Piti kuitenkin aluksi syödä. Ruoka tuli syötyä nopeasti joten aloin keräämään kamppeita. Katsoin Nooran laatikosta , että minkä pannan lattaisin- ulkona oli nimittäin erittäin sumuista ja tosi pimeätä. Laitoin neidin pantaan pienen keltaisen heijastimen , koska meillä ei löytynyt kunnon heijastin pantaa, eikä sitä heijastinliiviäkään ole vieläkään tullut ostettua. Laitoin myös semmoisen nimilapun, missä luki minun numero sekä Nooran nimi.
Lähdettiin lenkille, ja ihmettelin kovasti miksi Noora ei vetänyt. No ei se yleensä vedä, ehkä vaan koirien seurassa. Mentiin viikkiä kohti ja olin tosi onnellinen kun Noora käveli koko ajan vieressä ja me ohitettiin löysällä hihnalla 4 koiraa. Noora ei edes katsonut koirien suuntaan. Ainakun mentiin koiran ohi , niin pyysin katsekontaktia ja olin tosi ylpeä siitäkin , että Noora piti pitkän katsekontaktin. Ja jos otetaan sekin huomioon , että meidän seuraamisen opettelu alko vähän aikaa sitten.
Menimme koirapuiston ohi ja sielä olikin Nooran kaveri. Ajattelin, että käväsen nopeasti koirapuistossa ja jatkaisin matkaa. Koirapuistoilu kuitenkin venyi tuntiin , koska sinne valui koko ajan koiria. Noora ei kuitenkaan leikkeiny muiden koirien kanssa vaan kävi juoksemassa yksikseen ja sitten kävi hädillä. Jatkoin lenkkiä ja päätinkin mennä lenkille viikin pellolle. Pellolla oli erittäin pelottavaa, koska ensinnäkin pelto oli ihan sumussa. Me lähdettiin silti. Kiersimme ison ympyrän pellon ympäri ja taaskin Noora oli nätisti vieressä. Lopuksi tuli suora tie. En tiennyt päästäisinkö Nooran vapaaksi vai en. Päästin kuitenkin. Pelto oli ihan mutainen ja sielä oli semmoista märkää mutaa. Pelkäsin , että Noora menisi sinne mutaan ja kierisi ku mikä possu. Ei, Noora meni nätisti ja otti ihan ite pari kertaa katsekontaktia, koska tiesi , että siitä saa tosi hyvää namia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti