Noora makas ihanasti uupuneena sohvalla nukkumassa, mutta piti lähteä lenkille. Päätin käydä vaan noin tunnin lenkillä , koska isä sanoi ruoan olevan kohta valmista ja minun pitää ehtiä ruokailuun, muuten saisin kylmää ruokaa.
Päätin lähteä pellolle. Siellä on erittäin paljon liikkeellä citykaneja ja rusakoita, varsinkin illalla. Päästin Nooran vapaaksi ja se näki rusakon. Meijän neiti on tosi tarkkasilmänen otus. N lähti juoksemaan niin täysiin kuin tassuista lähti- tien poikki ja sitten parkkipaikalle- sitten se katos. Vihelsin täysiin pilliin , jonka olin ottanut mukaan, koska tiesin , että N näkee jänön. Onneks se tuli heti takas, mutta läähättäen.
Me jatkettiin matkaa, en voinut Nooraa torua, koska se olisi väärin. Metsästyskoiran kuuluu juosta riistan perään. Annoin sen juosta vapaana viellä hetken ja sitten treenailtiin petsien temppurinkiä varten , jonkun esineen kiertämistä, pellolla oli joku iso puun palanen ja käskin N:aa kiertää sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti