Ollaan oltu tauolla tässä suht pitkään aikaan ja syynä on oma rippileirini. On kyllä tapahtunut kaiken laista kun itse olin matkoilla ja yksi pelottavimmasta jutuista oli tämä:
Noin. kello kahden aikaan yöllä Noora uikutti ja haukkui alakerrassa. Vanhempani heräsivät siihen ja menivät katsomaan mikä Nooralla mahtoi olla. He päästivät Norsun pihalle juoksentelemaan ja siellä se sitten ripuloi, eli masu oli kipeänä. Vanhempani menivät lepäämään hetkeksi aikaa , jotta pääsäsi olemaan vähän aikaa pihalla vielä. Noin kolmen aikaan kuului kamalaa haukuntaa ja isäni heärsi siihen ensimmäiseksi ja näki, että Norsu haukkui aidan toiselta puolelta. Eli siis se oli hypänny ison aidan yli käynyt mahdollisesti tekemässä tarpeita ja tullut takaisin, sekä ilmoittanut sen haukkumalla. Äiti huusi sitten terassilta , että N kotiin. Norsu viisaana kiersi talon ja tuli ovelle. :D
maanantai 19. heinäkuuta 2010
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Rajasaaren miitti ja ylpeä koiranomistaja
Miitti oli sovittu 2 aikoihin rajasaaren porttien luona, mutta itse olin epävarma siitä osaanko perille joten lähdimme samaa matkaa Tuikun, Flamman sekä Hypnon kanssa. Aluksi tapaaminen piti olla sielä pasilan töölön kisahallilla, mutta bussin myöhästymisen takia ajettiin Norsun kanssa metrolla takasin Hakaniemeen. Neiti oli alussa taas kiinnostunu kaikesta ja jee ihmisiä. Mutta kyllä se totteli, sain olla kyllä ylpeä mamma ku ei tarvinu sanoa kuin kerran ja rauhallisesti , että 'ei' niin heti totteli!
Rajasaareen käveltiin, eikä sinne ollut kauhean pitkä matka. Hienosti tää neiti käveli hihnassa vaikka oli uusia koiria jotka kiinnosti huimasti. Rajikseen päästyämme N otti spurtin ja veteen plöts plöts. On kyllä selvä noutaja! ;)
Uusia koiria tuli tavattu, Noora yksinään pölskytteli vedessä kun muut koiran ei kiinnostanu, käskystä aina palasi hienosti luokse! Sitten lähdettiin kiertämään vähän saarta ja itse ajatattelin, että jätämme tavarat siihen missä ne oli , että palaamme kuitenkin takaisin. En edes ottanut kenkiä, ja liikkumisesta saarella tuli tosi vaikeaa.. Lähdettiin takasinpäin 'rannalle' monestakin syystä a) itselläni ei ollut kenkiä b) kallioilla oli korkeata ja N ei ymmärrä ja meinas koko ajan hypätä niistä c) Noora on hulluna keppeihin samoin kuin Hypno, joten niillä ei oikein synkannu.
No mutta takas lähettiin ja saatiin oikein mukavaa seuraa loppuajaksi kuin miittiläisiä ei näkyny missään vaiheessa. Käytiin Nooran kanssa yhdessä vedessä tosin mä kävelin vaan rantaa pitkin ja heittelin Norsulle keppiä ja se olikin ihan innoissaan , että mäkin päätin veteen. Kierrettiin kalliolta toiselle puolelle rantaa, jossa sitten oottikin Nooran mielestä hirveä koira. Koira haukkui, räyhäsi ja melkein kävi kiinni, erittäin pelottavalta näytti meidän mielestä ja siirryttiin takaisin kallioiden kautta 'paikallemme'.
Ihan onnistunut miitti, mutta tosiaan harmitti tosi paljon , kun kellään ei ollut kameraa ;(
Rajasaareen käveltiin, eikä sinne ollut kauhean pitkä matka. Hienosti tää neiti käveli hihnassa vaikka oli uusia koiria jotka kiinnosti huimasti. Rajikseen päästyämme N otti spurtin ja veteen plöts plöts. On kyllä selvä noutaja! ;)
Uusia koiria tuli tavattu, Noora yksinään pölskytteli vedessä kun muut koiran ei kiinnostanu, käskystä aina palasi hienosti luokse! Sitten lähdettiin kiertämään vähän saarta ja itse ajatattelin, että jätämme tavarat siihen missä ne oli , että palaamme kuitenkin takaisin. En edes ottanut kenkiä, ja liikkumisesta saarella tuli tosi vaikeaa.. Lähdettiin takasinpäin 'rannalle' monestakin syystä a) itselläni ei ollut kenkiä b) kallioilla oli korkeata ja N ei ymmärrä ja meinas koko ajan hypätä niistä c) Noora on hulluna keppeihin samoin kuin Hypno, joten niillä ei oikein synkannu.
No mutta takas lähettiin ja saatiin oikein mukavaa seuraa loppuajaksi kuin miittiläisiä ei näkyny missään vaiheessa. Käytiin Nooran kanssa yhdessä vedessä tosin mä kävelin vaan rantaa pitkin ja heittelin Norsulle keppiä ja se olikin ihan innoissaan , että mäkin päätin veteen. Kierrettiin kalliolta toiselle puolelle rantaa, jossa sitten oottikin Nooran mielestä hirveä koira. Koira haukkui, räyhäsi ja melkein kävi kiinni, erittäin pelottavalta näytti meidän mielestä ja siirryttiin takaisin kallioiden kautta 'paikallemme'.
Ihan onnistunut miitti, mutta tosiaan harmitti tosi paljon , kun kellään ei ollut kameraa ;(
torstai 1. heinäkuuta 2010
Viro- Ensimmäinen viikko
Alotan ns. Pienestä johdannosta.
Olen niin hyvä, että kadotin passini juuri ennen Valkovenäjälle lähtöä. Päädyttiin siis Viroon ja oltiin sielä melkein 3 viikkoa. Kaikki on sujunut loistavasti ja ollaan matkustettu mummolasta pappalaan ja pappalasta mummolaan :D Noora on päässyt tapaamaan uusia ystäviä, sekä eläimiä , että ihmisiä. Päässyt näyttämään omaa showta ja ollut kunnon vahtikoira! Oltiin kierretty pitkiä lenkkireittejä ja syöty vähän sitä mitä kotona ei saa. Otettiin siis tosi rennosti! Voin jo valmiiksi sanoa, ettei matkasta tule kuin pari kuvaa vaan sen takia, että äitini vei kameran ulkomaille ja ite sain jäädä pienen surkean digikameran kanssa kuvailemaan, ei kiitos.
14 PÄIVÄ maanantai
Alku sekavuuksien jälkeen kaikki oli taas normaalisti. Laivamatka oli oikeestaan pelkkää sähläystä. Noora oli aivan ihmeissään isosta ihmisporukasta. Mutta onneksi meillä oli lemmikkihytti,jossa sitten melkein koko laivamatka nukuttiin. Noora vähän vikisi aluks, mutta kyllä se rauhottu kun ymmärsi ettei me olla jättmässä sitä sinne hyttiin. Norsu oli tietysti hytissä vapaana, vähän väliä se kävi kuuntelemassa huutavia ihmisiä ovella , mutta sitten suurimman osan matkasta se nukkui, niinkuin mekin! Automatka Tarttooseen meni kuten normaalisti, välillä neiti makasi, välillä istui ja katseli takaikkunasta maisemia. Noin 45 min ajon jälkeen pysähdyttiin tankkaamaan autoa, ja vein Nooran nopealle lenkille. Tarttooseen päästiinkin yllättävän nopeasti ja heti ensimmäisenä menimme vaarille. Vaarilla on valtava puutarha , jossa Noora sai juoksennella kunnes väsyi. Illalla siirryimme mummolle, toiselle puolelle kaupunkia, jossa sitten ilta oli vain lepoa. Yö meni todella hyvin, kaikki nukahtivat nopeasti, varsinkin Norsu.
15 PÄIVÄ tiisati
Aamusta äitini ja pikkuveli lähtivät jo Valkovenäjää kohti. Omaa ruokaa kun ei raahattu mukaan johtuen suuresta vaatemäärästä joten heti aamusta kävin Norsulle ostamassa marketti ruokaa, hyih. Mutta mitäpä muuta tehdä kun mummin eläkerahalla ruoka ostettiin ja jopa markettiruoka 3kg oli erittäin kallista mummille. No mielummin sitten Chappia, kun että koira ei saa ruokaa ollenkaan. Me oikeestaan 'puol-barffattiin' ja välillä Noora sai pelkkää kanaa tai pelkkää lihaa. Tai sitten ruokaan sekotettiin jotain lihakastiketta sun muuta. Joten eipä tosta ruoasta ollut kauheasti huolta. Aamulla ruoka mastui, mutta samana iltana ruokaa katsottiin ilmeellä 'tätäkö joudun syödä', ei muutakun lihakastiketta sekahttp://www.blogger.com/post-create.g?blogID=6812290929077335068an. Tiistai ei ollut kovin erikoinen päivä, paitsi , että uusiin lenkkireitteihin ja peltoihin lähettiin randomilla tutustumaan ja viereita kävi mummolla paljon, ja ketäköhän ne mahtoivat ihailla? Lenkit venyivät vähän pitkiksi joten illalla levättiin taas.
16 PÄIVÄ keskiviikko
Aamulla heräsin jo kahdeksalta, joten pirteänä olin lähtemässä lenkille. Ulkona satoi, ja satoi kaatamalla. Onneksi olin pakannut sadepuvun mukaan, se vasta meidät pelasti! Lenkki ei ollut kauhean pitkä johtuen siitä, että itse olin täysin läpimärkä ja läpimärissä tennareissa ei kauhean mukava ollut liikkua. Seuraavan kerran mentiin lenkillä.
Olen niin hyvä, että kadotin passini juuri ennen Valkovenäjälle lähtöä. Päädyttiin siis Viroon ja oltiin sielä melkein 3 viikkoa. Kaikki on sujunut loistavasti ja ollaan matkustettu mummolasta pappalaan ja pappalasta mummolaan :D Noora on päässyt tapaamaan uusia ystäviä, sekä eläimiä , että ihmisiä. Päässyt näyttämään omaa showta ja ollut kunnon vahtikoira! Oltiin kierretty pitkiä lenkkireittejä ja syöty vähän sitä mitä kotona ei saa. Otettiin siis tosi rennosti! Voin jo valmiiksi sanoa, ettei matkasta tule kuin pari kuvaa vaan sen takia, että äitini vei kameran ulkomaille ja ite sain jäädä pienen surkean digikameran kanssa kuvailemaan, ei kiitos.
14 PÄIVÄ maanantai
Alku sekavuuksien jälkeen kaikki oli taas normaalisti. Laivamatka oli oikeestaan pelkkää sähläystä. Noora oli aivan ihmeissään isosta ihmisporukasta. Mutta onneksi meillä oli lemmikkihytti,jossa sitten melkein koko laivamatka nukuttiin. Noora vähän vikisi aluks, mutta kyllä se rauhottu kun ymmärsi ettei me olla jättmässä sitä sinne hyttiin. Norsu oli tietysti hytissä vapaana, vähän väliä se kävi kuuntelemassa huutavia ihmisiä ovella , mutta sitten suurimman osan matkasta se nukkui, niinkuin mekin! Automatka Tarttooseen meni kuten normaalisti, välillä neiti makasi, välillä istui ja katseli takaikkunasta maisemia. Noin 45 min ajon jälkeen pysähdyttiin tankkaamaan autoa, ja vein Nooran nopealle lenkille. Tarttooseen päästiinkin yllättävän nopeasti ja heti ensimmäisenä menimme vaarille. Vaarilla on valtava puutarha , jossa Noora sai juoksennella kunnes väsyi. Illalla siirryimme mummolle, toiselle puolelle kaupunkia, jossa sitten ilta oli vain lepoa. Yö meni todella hyvin, kaikki nukahtivat nopeasti, varsinkin Norsu.
15 PÄIVÄ tiisati
Aamusta äitini ja pikkuveli lähtivät jo Valkovenäjää kohti. Omaa ruokaa kun ei raahattu mukaan johtuen suuresta vaatemäärästä joten heti aamusta kävin Norsulle ostamassa marketti ruokaa, hyih. Mutta mitäpä muuta tehdä kun mummin eläkerahalla ruoka ostettiin ja jopa markettiruoka 3kg oli erittäin kallista mummille. No mielummin sitten Chappia, kun että koira ei saa ruokaa ollenkaan. Me oikeestaan 'puol-barffattiin' ja välillä Noora sai pelkkää kanaa tai pelkkää lihaa. Tai sitten ruokaan sekotettiin jotain lihakastiketta sun muuta. Joten eipä tosta ruoasta ollut kauheasti huolta. Aamulla ruoka mastui, mutta samana iltana ruokaa katsottiin ilmeellä 'tätäkö joudun syödä', ei muutakun lihakastiketta sekahttp://www.blogger.com/post-create.g?blogID=6812290929077335068an. Tiistai ei ollut kovin erikoinen päivä, paitsi , että uusiin lenkkireitteihin ja peltoihin lähettiin randomilla tutustumaan ja viereita kävi mummolla paljon, ja ketäköhän ne mahtoivat ihailla? Lenkit venyivät vähän pitkiksi joten illalla levättiin taas.
16 PÄIVÄ keskiviikko
Aamulla heräsin jo kahdeksalta, joten pirteänä olin lähtemässä lenkille. Ulkona satoi, ja satoi kaatamalla. Onneksi olin pakannut sadepuvun mukaan, se vasta meidät pelasti! Lenkki ei ollut kauhean pitkä johtuen siitä, että itse olin täysin läpimärkä ja läpimärissä tennareissa ei kauhean mukava ollut liikkua. Seuraavan kerran mentiin lenkillä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)