torstai 9. joulukuuta 2010

Ei riemulla ole rajaa

Käytiin tuolla pikkumetällä vähä aikaa sitten ku ei muutakaan tekemistä löytynyt. Lunta vaan sataa lisää , eipä oo enää kiva ku tota on ihan yli-liikaa. Metässä onneks oli kävelly ihmisiä jo ennen meitä jotenka oli sielä oli jo pieniä polkuja. Noora oli taas ihan innoissaan , paljon hajuja, paljon lunta, keppejä! Kepit on taas niin ihania ettei N meinannu tehä ollenkaa tarpeitaan kun söi vaan noita keppejä.
Heiteltiin sitten sitä keppiä jonku aikaa siinä ja neiti meni välillä iha sekasin 'minne se keppi oikee menikää' ku mettä oli ihan täynnä niitä keppejä. Käveltiin sitte polkuja pitki ja katottii että minne päädytään. Tuo mettä on meille vähän vielä vieras kun ollaan oltu siellä vaan ne pari kolme kertaa eikä sen enempää. Nyt käydään sielä vähän useemmin kun se on niin lähellä eikä sielä oo koskaan koiria. Sielä ku kuljettii niin mentiin jopa sinne kallioille asti , mutta tultiin kallioilta pois aika nopeesti ku sielä oli niin liukasta.
Siinä lenkin aikaa aloin taas miettimään mitä tehään ens vuonna. Ois niin mahtavaa kokeilla paljon eri lajeja mutta taas se ajanpuute. Voiku olis sitä aikaa ja rahaa enemmän niin vois harrastaa vaikka mitä. Ainaki ens vuoden alussa panostetaan TOKOon ja agilityyn. Agia ei voida silti harrastaa kovin usein kun noi lonkat rasittuu. Tokossa kuitenkin yritetään päästä ainakin yhtiin virallisiin , koska tollahan sujuu sen verran hyvin, että alossa pärjättäis. Rally-toko kiinnostais vielä enemmän mitä agility , se ois niin meidän harrastus ja sitä varmasti kokeillaan ellei ruveta harrastaa ihan kunnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti