Maanantai iltana lähtettiin lenkille, mutta haluisin kokeilla jotain uutta reittiä. Meillä on kuitenkin niin surkeat lenkki mahdollisuudet, joten lähdin vaan johonkin suuntaan. Muistin kuitenkin käveltyäni vähän matkaa, että mummoni edellisen kerrostalon takana ovat kalliot. Sinne sitten suunnattiinki.
Kallioille tullessani olin melkein kääntyä takasin! Vaikka lumi peitti kalliot, silti ne oli tosi pelottavan näköiset, mutta me kuitenkin mentiin kokeilemaan. Lunta oli tosiaan jokusen metri, mutta joku olikin tehnyt polun. Pelkäsin kuitenkin koko ajan , että Noora juoksee jonnekkin ja sitten putoaa, koska kallio oli arvaamaton, ja jos menis väärää tietä niin putois ihan varmasti. Ajattelinki sitten kävellä polkua pitkin, polku loppu kuitenkin aika pian ja piti kääntyä takaisin. Kokeilin mennä toista reittiä , mutta älysin , että oon kaulaan vähän yli vyötäröön asti lumessa, jes. Onneks Noora kilttinä jäi oottaa kunnes pääsin lumesta pois jajatkettiinkin pian kotiin päin. Vaikka molemmille paikka oli vieras Noora käyttäyty koko ajan hienosti, ei menny musta metriäkään pois päin. ;)
Mukava lenkki, ja neiti käyttäyty hienosti, yllätys yllätys. Harmi kun tulee niin pimeetä ja kuvista ei tule mitään. Koitan kuitenkin lisäillä piakkon blogiin joitakin kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti